Puhelimesta kantautuu taajaan tuuttaava ääni. Jo kolmattakymmenettäseitsemättä kertaa kuluneen noin puolen tunnin sisällä varattu. Toiminta on ilmeisen turhaa, mutta tässä vaiheessa ei vielä toimivaan palveluun tottumaton suomalainen osaa turhautua.
Omaa terveyttään koskevien kysymysten äärellä suorastaan stoalaista tyyneyttä huokuen odottavalle tapahtuu yhtäkkiä jotain yllättävää: puhelimesta kantautuu pidempiä, vähemmän taajaan toistuvia tuuttauksia. Mikä neuvoksi, jos joku lopulta vastaakin ja tivaa, mitä asiaa?
Miten hänet vakuutettaisiin ajanvarauksen tarpeellisuudesta?
Riittäisivätkö perusteiksi kaikkinensa tukkoinen olo, otsassa ja poskipäissä vallitseva paine, päässä tuntuva "humina" ja korvien sointi, yskä ja kivut molemmin puolin rintalastaa yskiessä - vaivat, jotka jo yli kuukauden jatkuneiden, verkkaisesti tutkittujen voimattomuuden sekä rasitukseen liittyvien rinta- ja raajakipujen ohella saavat työhevosen tuntemaan ruhonsa lähinnä käyttökelvottomaksi teurasjätteeksi?
Tuskin riittäisivät, mutta kyseiseen puhelinnumeroon minua on kuitenkin neuvottu sairaana soittamaan osoitteessa www.jarvenpaa.fi. Näille verkkosivuille on siirretty "kaupungin" toistaiseksi ulkoistamattomia palveluja kustannustehokkaiksi merkeiksi bittiavaruudessa. Vieno pelko perseessä odottelin hetkeä, jona puhelimesta kantautuvan monotonisen tuuttauksen viimein katkaiseva närkästynyt äänensävy viittaisi aiheettomaan häiritsemiseen.
Pelkoni on aiheeton. Verkkaisa tuuttailu jatkuu tovin, kunnes muuttuu taajemmaksi. Puhelimen näytölle ilmestyy teksti "numero ei vastaa".
Seuraa jälleen joitain kymmeniä soittoja varattuun numeroon, jonka jälkeen seuraa jälleen verkkaisaa tuuttailua, jälleen tutuin tuloksin. Seuraava puhelu johtaa samoihin tuloksiin. Tämän jälkeen numero on vain tusinan soiton yhteydessä varattu, minkä jälkeen numero ei ole enää toisaalta varattu, mutta eipä numerossa toisaalta vastatakaan.
Kaiken kaikkiaan noin sata kertaa yhteydenottoa oman alueeni ajanvarausnumeroon arkiaamuna klo 8-10 yrittäneenä olen johdatettu seuraavien johtopäätöksellisten vaihtoehtojen äärelle: joko "kaupungin" lukuisiin alueellisiin ajanvarausnumeroihin on tulvinut soittoja niin, ettei ketään ole oikeasti saattanut sinnikkäästä yrityksestä huolimatta tavoittaa - tai sitten puhelimen äärellä on järjestetty "italialainen lakko" eli nostettu luuri pöydälle, lukuunottamatta ansaittuja kahvitaukoja poissa puhelimen äärestä, joiden jälkeen ärsyttävästi pirisevä kapistus on jälleen vaiennettu.
Toivon hartaasti, ettei kyse ole vaihtoehdoista jälkimmäisestä.
Toivossa hyvin eläen suuntaan seuraavalla ylihintaisella linja-autokyydillä kohti "omaa alueellista vastaanottoani". Se sijaitsee vain joidenkin kilometrien päässä ihmisasutuksesta, jonka asukkeja se nimellisesti palvelee, idyllisten peltojen keskellä Suomen neljänneksi tiheimmin asutetun kunnan syrjäisessä nurkkauksessa, hädin tuskin kunnanrajojen sisäpuolella.
Tilanteen "toivorikkauteen" nähden suhteellisen sutjakkaan palvelun jälkeen saan passituksen pakkolepoon. Ajatus vaikuttaa kieltämättä mielekkäältä, mutta havaitsen harmikseni taskunpohjalle menomatkan jälkeen jääneiden hilujen muodostavan riittämättömän summan paluumatkaan. Rasittava pitkä marssi edessä.
Vain muutaman kymmenen sentin tähden.
Tuskaisesti "kaupungin" keskustaan tallustaessani kiittelen mielessäni vuolaasti joukkoliikenteen hinnoittelusta päättäviä tahoja siitä, että nämä suurissa viisauksissaan ovat asettaneet lyhyehkön kunnansisäisen terveyskeskusmatkan hinnaksi summan, joka pari vuotta aiemmin olisi riittänyt noin 13 kilometrin päähän suuntautuvaan työmatkaan. Suunta on oikea, mutta hinnat eivät ole vielä tarpeeksi korkeita, jotta voitaisiin palveluja parantaa vaikkapa varustamalla kaikki kunnansisäiset linjat langattomilla nettiyhteyksillä.
Ymmärrän kokemusteni valossa entistä paremmin senkin, että kunnallisia terveyspalveluja ja terveyskeskushenkilöstöä todellakin olisi varaa karsia nykyisestään, palveluhintoja luonnollisesti samalla nostaessa. Nykyinen mallikin tähtää toki oikeaan suuntaan, mutta silti saattaa palveluita tarvitseva päästä palvelujen äärelle kustannuksia aiheuttamaan.
Ymmärrän harvinaisen selvästi www.jarvenpaa.fin viestin vähävaraiselle "kaupungin" asukille: urheilkoon vastaanotolle sairaana tai ostakoon auton; jättäköön sairautensa huomioimatta tai asioikoon yksityisellä sektorilla; vaurastukoon tai kadotkoon.
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, etten ikinä voisi äänestää kunnallisvaaleissa esimerkiksi epäilyttävää ehdokasta numero 188. Hänhän pyrkisi ajamaan edellä esitellystä, oikeasta menettelytavasta poikkeavaa, vastuutonta käytäntöä!
Kommentit